"Moi mä oon Make. Saisinko sun puhelinnumeron, niin voitais käydä vaik ens viikolla kahvilla?"Oho. Siis puhelinnumeron! Tässä se nyt on, mun elämäni mies. Miehen lähestymiseen kuluneiden sekuntien aikana olin jo valmistautunut "lähetääks panee" -tyyliseen ehdotukseen. Sopersin hämilläni jotain vastaukseksi, näpyttelin numeroni Maken puhelimeen ja jäin innoissani odottamaan yhteydenottoa.
Parin päivän päästä Make laittoi tekstarin. Siis vanhan kunnon tekstiviestin, ihanan old schoolia. Sovittiin, että nähdään seuraavalla viikolla. Pari päivää ennen treffejä tajusin, että en tiedä edes Maken ikää ja uskaltauduin sitä utelemaan. Yllätyin vähän, koska olin arvellut Maken olevan lähellä kolmeakymppiä ja selvisi, että hän onkin vuoden nuorempi kuin mä. Noh, mutta ei sen niin väliä.
Treffipäivänä Make odotti täsmällisenä sovitussa paikassa. Sovittiin jo aikaisemmin, että mennäänkin kahvin sijasta syömään. Make oli miettinyt valmiiksi muutaman ravintolan, mistä sain valita mieluisimman. Ihanaa, olinkin jo kyllästynyt näihin "en mä tiiä, ihan sama, päätä sä" -tyyppeihin. Syömisen lomassa juteltiin niitä näitä ja tutustuttiin. Juttu luisti sen verran hyvin, että käytiin vielä yksillä pubissa. Samalla viikolla käytiin sitten toisillakin treffeillä lähes saman kaavan mukaan. Parien treffien jälkeen Make vaikutti mukavalta ja kuuntelutaitoiselta herrasmieheltä, mitä nyt muutama oudon töksähtävä kommentti ja vähän lapsellisia ajatuksia. Erityisesti mua häiritsi se, että Make ei ollut koskaan seurustellut vakavasti, mutta kovasti se vakuutteli etsivänsä vakavaa suhdetta. Toisin sanoen siinä on oltava jotain vikaa tai sitten se on vaan pelimies. Vaikka ei Make kyllä vaikuttanut yhtään playeriltä, koska sillä olisi etenkin tokana deitti-iltana ollut hyvä tsäänssi pyrkiä mun luokse tekemään läheisempääkin tuttavuutta, mutta Make ei yrittänyt mitään. Hädin tuskin sain pikku pusun poskelle.
Päätin antaa Makelle vielä kolmannen mahdollisuuden, vaikka jo tässä vaiheessa mielikuva unelmien prinssistä olikin hieman karissut. En kuitenkaan keksinyt mitään varsinaista syytä, miksi Make olisi kannattanut dumpatakaan. Toisaalta se "jokin ei ihan natsaa" -tunne oli melko voimakas ja en ollut oikeastaan havainnut selkeää kipinääkään meidän välillä. Peruskivoja treffejä kylläkin, tosin vähän liian suunnitelmallisia mun makuun. Ja oikeastaan kaikki mitä Make tekee, on jotenkin mietitty etukäteen tosi tarkasti. Yksi päivä laitoin sille viestin ja sain vastaukseksi, että "mä olin ajatellu laittaa sulle viestii huomenna." Mitä ihmettä! :D
Make kutsui mut viikonloppuna yöksi luokseen. No niin vihdoinkin päästäisiin itse asiaan ja ehkä Makekin osaa vähän rentoutua kotonaan. Sitä paitsi mun kuiva kausi oli kestänyt jo muutaman kuukauden, joten jos ei tästä nyt mitään vakavaa seuraa niin ainakin jotain sutinaa! Make oli taas järjestänyt treffit oppikirjan mukaan. Ensin lähdettiin kävelylle minttukaakaot termarissa. Sen jälkeen Make kokkaili, syötiin ja juotiin vähän viiniä sekä katsottiin leffaa. Paperilla tää kuulostaa aika hyvältä, mutta jotenkin oli koko ajan vähän erikoinen fiilis, vaikka juttukin luisti ihan hyvin. Leffan aikana istuttiin vierekkäin, mutta Make ei tehnyt elettäkään ottaakseen esim. kainaloon tai muuta. Ei se kauemmaskaan tosin siirtynyt, kun siinä viinipäissäni menin vähän halailemaan. Lopulta Make ehdotti, että käydään nukkumaan. Jes, nyt varmaan pääsee ainakin kunnolla halailemaan ja peiton alle pussailemaan jos ei muuta!
Make lähti pesemään hampaita ja kohta se tulee vessasta ulos pitkähihainen ja -lahkeinen PYJAMA päällä. Siis apua! Onneksi mäkin olin ottanut hätävara yöpaidan mukaan (josta tosin näkyi aika lailla paljasta pintaa jättimäisten hiha-aukkojen vuoksi), vaikka tietysti olin toivonut, ettei sellaiselle tulisi tarvetta. Noh, sitten vihdoin kömmittiin sinne saman peiton alle. Ja tässä se nyt tulee. Mitä tekee mies, joka on kerrankin saanut hehkeän friidun sänkyynsä? NO SAMMUTTAA VALOT JA SANOO HYVÄÄ YÖTÄ! Siis MITÄ!?
"Ainiin, iltapusu unohtui."No huh, ehdin jo säikähtää. Sitten Make moiskauttaa nopean pusun mun poskelle. Siis sellaisen lasten pusun. Huulet tiukasti yhdessä. Ei helvetti. Sanoin haluavani vähän paremman pusun. Saan samanlaisen moiskauksen suulle. Siis mitä!!!! Yritin kuitenkin viimeisenä oljenkortena uskotella itselleni, että jos se on vaan tosi ujo ja otin itse Maken kainaloon. Make kuitenkin makasi liikkumatta selällään kädet visusti ristissä rinnan päällä, en saanut tosiaan pienintäkään vastakaikua. Siinä sitten nukuttiin vierekkäin kun 12-vuotiaat pyjamabileissä.
Aamulla Make nousi heti herättyään tekemään aamupalaa. Itsehän vain kelasin, että miten täältä pääsee mahdollisimman äkkiä kotiin. Aamupalaa syödessämme Make ihmetteli, että olinpa hiljainen ja kysyi, sainko nukuttua. No en tietenkään ollut nukkunut, mutta mutisin jotain päinvastaista ja kysyin, nukkuiko Make hyvin.
"No en oikeastaan, ensin sä veit koko peiton ja sen jälkeen tarrauduit."TARRAUDUIT!!?? Siis otin kainaloon. Ei jumalauta! En pystynyt sanomaan yhtään mitään. Pakkailin kamani ja lähdin kotiin, ovella Make moiskautti mun poskelle taas sen kammottavan lasten pusun ja kysyi, tuleeko saattamaan. Joo et tartte.
Ehkä pahinta tässä kaikessa oli se, että Make oikeasti luuli treffien menneen hyvin! Maken käyttäytyminen olisi vielä ollut jollain tasolla ymmärrettävää, jos se ei vain yksinkertaisesti olisi ollut kiinnostunut musta yhtään (no okei, olisin kyllä ihmetellyt mikä mies ei silti käytä tilaisuutta hyväksi satsattuaan ensin treffeihin niin paljon, mutta anyway :D). Make kuitenkin laitteli ihan innoissaan viestiä vielä samana iltana, että oli kertonut musta siskolleen ja sisko oli kutsunut meidät syömään luokseen. Vastasin tietysti, että en halua nähdä häntä enää ikinä. Siis ihan oikeesti, mistä näitä tyyppejä oikein tulee!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti